On turhaa murehtia asioista, joihin et voi vaikuttaa, kaikki asiat eivät ole muokattavissa. Emme voi toimia fysiikan lakeja vastaan, emmekä voi mielivaltaisesti vaikuttaa muihin ihmisiin. Se mitä voimme tehdä, on päättää mitä itse teemme. Vai onko asia sittenkään näin?
Suurin osa elintoiminnoista on autonomisia. Suurin osa kyvyistämme perustuu geneettisiin ominaisuuksiimme ja lapsuudenkodin virikkeisiin. Kuinka moni on saanut valita DNA-ketjunsa tai kertonut heti opittuaan puhumaan, että haluasi mieluummin katsoa piirrettyjä kuin käydä musiikkiopistossa soittamassa kannelta. Liki kaikki on valmiiksi päätetty tai arvottu puolestamme.
Vapaata tilaa päätöksille kuitenkin jää, eikö vain? Valitsethan joka aamu pesetkö hampaat ja käytätkö kauluspaitaa vai hupparia. Joka tapauksessa, näihinkin päätöksiin vaikuttaa täysin varmasti se, mitä olet aijemmin päättänyt.
Syitä arkipäivän toimintojen taustalla on kuitenkin melko kaoottinen määrä. Ulkopuolisen on mahdotonta kertoa, mitä valitset, ellei hän satu tietämään koko historiaasi hampaidenpesurutiineista ja vaatemieltymyksistä. Yhtä lailla kun kiven heittorataa on mahdoton tietää, jos voimavektori, tuulennopeus ja kiven massa ovat tuntemattomat.
Kaikki kokemamme tapahtumat, kirjojen lukemisesta traumaattisiin tilanteisiin asti vaikuttavat toimintaamme. Kokemuksemme ovat ikäänkuin lähdeluettelo tietopankkiin, josta eri kohtia miksailemalla luomme kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan toimintamallin. Emme tietysti voi jatkuvasti vertailla vaihtoehtoja tietoisesti, vaan alitajuntamme ehdottaa joka tilanteeseen parasta ratkaisua.
Näennäisesti siis päätät, mitä teet. Mutta todellisuudessa päätöksesi on tehty jo menneisyydessä, mahdollisesti jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Ja menneisyyteesi et voi vaikuttaa. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Ei ole olemassa vaihetta, jolloin yllättäen pystyisit toimimaan oman historiasi ulkopuolelta.
Siispä uskallan väittää, ettet päätä toiminnasta, jonka "päätät", etkä myöskään päätä toiminnasta, johon et voi vaikuttaa. Elämän luonne on deterministinen.
Kommentit