Muut tekstit:
Ennen palvelukseen astumistani käsitykseni intistä oli Hollywoodin sotaelokuvien muovaama. Hiki virtaa kun sotilaat juoksevat esterataa aseet kädessä joukkueenjohtajan karjuessa vauhtia ja haukkuen suorituksia. Enempää en olisi voinut olla väärässä. Koko palvelukseni aikana kävin tasan yhden kerran esteradalla. Ja mitä hikoilemiseen tulee, niin suurimmaksi osaksi sitä tapahtuu vain itse kuluttessani vapaa-aikaani tanssimiseen. Huutamiseen puolestaan tottuu. Ja kun tarkalleen ajattelee, onhan se on ainoa tapa saada käskyt välitettyä suurelle joukolle, jotta kaikki kuulevat.
Oma p-kauteni* lähti käyntiin viestikomppaniassa, koska hakulomakkeen mukaan kaikkien urheilijoiden kannatti pyrkiä sinne. Oletin tämän merkitsevän, että viestissä urheiltaisiin paljon, mutta syy olikin, että viestistä myönnetään helposti lupia harjoitusvapaille**. Tästä taas ei itselleni ollut yhtään hyötyä koska breakdancessa ei ole samanlaisia tasoryhmiä, kuten muissa lajeissa. Harjoitusvapaiden saaminen vaati, että olisin lajissani jollain tasolla tai divisioonassa. Suurin hajoituksen*** aiheeni p-kaudella olikin, etten voinut treenata kuten ennen.
Muuten p-kausi sujui melko leppoisasti totutellessa meininkiin kasarmilla ja maastossa. Inttin sävelet oppii melko nopeasti, jokainen päivä on enemmän tai vähemmän samanlainen kuin edeltävä. Lisäksi samassa veneessä istuvat tupatoverit lieventävät shokkia, joka aiheutuu melko radikaalista muutoksesta siviilielämään. Omasta p-kauden tuvastani vielä sen verran, että tupani vahvuus**** oli vaivaiset 1+3, joista itse ainoana lähdin aliupseerikurssille. Syy tupani miesvähyyteen oli, että kolme alkuperäistä tupalaisistani vaihtoi p-kauden aikana siviilipalvelukseen tai sai c-luokituksen. Intti valikoi omansa nopeasti ja tehokkaasti.
*P-kausi = Taistelijan peruskoulutuskausi
**Harjoitusvapaa= Varuskunnan ulkopuolella urheiluun myönnetty vapaus
***Hajoitus = Henkisesti koetteleva tapahtuma; harmittava asia
****Vahvuus = Henkilöstömäärä
Kommentit