ツ

Nyt 9.15, 21.4.2016 minulla on juuri sopiva hetki kirjoittaa aiheesta: ”Mikä on elämän tarkoitus”. Olen viimeisen kuukauden aikana pohtinut aihetta satunnaisen järjestelmällisesti. Luulen saavuttaneeni jonkinlaisen lopputuloksen. De facto, voidaan sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itsessään. Tämä väite pitää paikkansa, mutta ei tyydytä vastauksena. On pureuduttava syvemmälle. ”Elämä on elämän tarkoitus”, pakottaa pohdiskelijan määrittelemään itsellensä, mitä on elämä. Vastaus on subjektiivinen, se ei löydy ulkopuolelta, se on jo valmiiksi hänessä joka kysyy – myös Matti Nykäsessä. Pyrkimykseni tämän kirjoituksen kannalta ei kuitenkaan ole luoda luuppeja ja tautologioita kysymykselle, vaan osoittaa universaaleja sapluunoita, joista elämä (yleensä) muotoutuu. Prisma, jonka läpi valonsäteet kulkevat on kolmikulmainen. On olemassa siis kolme ulottuvuutta, joiden avulla tarkoituksemme määräytyvät. Biologinen, memeettinen ja mystinen tavoite. Kautta aikojen kaikki nämä

Olipa kerran Mikko on aivan tavallinen poika. Niin juuri. Sellainen jonka saattaa nähdä kesällä kävelevän makkara päässänsä ja sukset jalassa kadulla. Tänään Mikolla on paljon tekemistä. Hän istuu bussissa matkustaen luuppia keskustori-Hervanta-Hervanta-keskustori-väliä, kunnes kuskilta palaa pinna. Siinä tuskin menee kauan, koska Mikko on hyvä vislaamaan. Tai no. Oikeastaan ei, mutta ainakin hän harjoittelee kovasti. Joka kerta bussin pysähtyessä Mikko puhaltaa sormiensa läpi, niin että kuola lentää.  Kyllä siitä toisinaan ääntäkin kuuluu! Maan kiertoradalla liitää kivirypäs. Bussin takaistuimella lentää räkä. Osa räästä haihtuu, osa yltää edelläistuvan kanssamatkustajan niskaan. Osa kivistä sulaa ilmakehään, osa jatkaa matkaansa alempiin kerroksiin. Matkustajat vaihtavat istuinta, jos sattuvat valitsemaan penkin Mikon edestä. Nyt eräs nousee nousee bussin keskiosasta, hän on hahmottanut korrelaation pysäkkien ja epämääräisen tuhinan välillä. Mies kävelee vaappuen