Elämäni maisema Vi, ku, se, kasi. Jännitän lihakseni, imeydyn hetkeen, jättäen ajattelun taka-alalle. Hymyilen. Kapteeni on laskenut lähtölaskelman. Koreografia voi alkaa. Tämän koreografian ensimmäisen osan nimi on: ”Helsinki ja minä”. Musiikin tempo on nopea ja liikkeet ennemmin suuripiirteisiä kuin viimeisteltyjä. Tanssija näyttää uupuneelta, mutta vaikuttaa silti nauttivan suorituksestaan. Väsymys väistyy intohimon edeltä. Kuvatakseni selväsanaisemmin tilannetta, elämäni maisemaa, voin sanoa, että tällä hetkellä kaikkien tärkeäksi näkemieni asioiden osalta aurinko paistaa kirkkaasti. Kova työ palkitaan sekä harrastukseni että koulutukseni osalta. Olen mm. viimein oppinut liikkeen, jota olen jahdannut viimeiset kolme vuotta. Tämän lisäksi olen työllistynyt koodariksi Suomen suurimpaan mediayhtiöön. Ei kuitenkaan ole tauon paikka. Nyt on jatkettava samaa mallia, eikä jäätävä ihmettelemään. Toki kiitollisuus on syytä muistaa, mutta pysähtyä ei saa. Inspiraatiopi