Siirry pääsisältöön

Yleisesti, yleisestä asevelvollisuudesta

Muut tekstit:
P-Kausi                        Auk II                               Loppusota                      Ekstra:
Auk I                           Johtajakausi                      Hampurilaispalaute          Organisaatiokulttuuri


Nyt kun olen käynyt armeijaurani kohokohdat läpi, on tullut aika kirjoittaa tiivistelmä, siitä mikä oli vaivan arvoista ja mikä ei. Annan oman mielipiteeni intistä tutun "hampurilaispalautteen" muodossa, eli hyvää, huonoa ja kehitettävää. Itsessään "hampurilaispalaute" mielestäni kuuluisi neutraalille osa-aluueelle, koska siitä saa vailinaisen käsityksen, miltä oma toiminta on näyttänyt. Se on silti parempi kuin ei mitään, koska usein hampurilaispalautekin jätettiin antamatta: "Kun asiat menevät hyvin ei ole mitään syytä sanoa mitään.", kuului skapparien* sanonta.

Tärkeimmiksi ja mieleenpainuvimmiksi asioiksi palveluksen aikana nousivat kaverit, sotaharjoitukset ja johtajakoulutus. Intissä jokainen tutustuu väistämättä moniin erilaisiin ihmisiin, joista suurin osa on hyviä tyyppejä. Se että kemiat kohtaavat suhteellisen usein johtuu siitä, että kaikki ovat samassa tilanteessa. Pois ei pääse ja se harmittaa, kollektiivinen ketutus on yhdistävä tekijä. 

Takuuvarma keskustelun aihe on tj:t**, ja mitä aikoo tehdä intin jälkeen. Sotaharjoituksista taas sai mukavia muistoja, painotus sanalla muistoja, sillä itse harjoitus harvemmin oli hauska. Jälkeenpäin huonot muistot tuppaavat unohtumaan ja jäljelle jäävät vain onnistumistumisen tunteet. Saatiin asema pystyyn alle tunnissa! 

Kukaan ei enää muista kuinka vihainen oli pystytyksen aikana tai kuinka itse joutui tekemään "kaikki" hommat, kun muut eivät jaksaneet. Viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä johtajakoulutus, josta uskon koituneen eniten hyötyä. Sama malli mitä intissä tuli käytettyä ei välttämättä toimi siviilissä. Mutta kun käskyttämiseen lisää pyynnöt ja vaihtoehdot, soveltuu tapa lähes mihinkä tahansa joukkoon. 


Seuraavaksi huonoja asioita tai tapahtumia, jotka jättäisin pois. Ainakin edeltävissä teksteissäni mainitut anti-kohokohdat voisin mielelläni korjata. Tarkemmin ajatellen on kuitenkin vain kaksi asiaa, jotka todella jäivät harmittamaan. Matematiikan peruskaavojen (logaritmifunktion integroiminen mm.) unohtaminen ja peruskunnon huonominen. Toisaalta, kerran opittujen taitojen takaisin oppiminen ei ole niin työlästä kuin uusien asioiden.

Lopuksi annan vielä omia kehitysideoitani puollustusvoimien suhteen. Palvelusajasta voisi napsauttaa helposti 10% pois, palvelusajat 150, 240 ja 300 riittäisivät helposti tarvittavien asioiden läpikäymiseen. Tällöin saattaisi jäädä rahaa reservin harjoitusten ylläpitämiseen, jotka mielestäni ovat tärkeitä puollustusvoimien valmiuden suhteen. Mitä hyötyä on lusia vuosi intissä, jos kaikki tiedot unohtuvat kolmen vuoden sisällä? Mielestäni jokaiselle palveluksensa suorittaneelle pitäisi tarjota mahdollisuus kerrata vähintään kerran vuodessa, koska onhan kertaus opintojen äiti ja puolustusvoimat toistojen isä.

Toinen tapa säästää olisi koettaa saada ruokahävikki pienemmäksi. Tuntui että aina, kun syötiin pakkimuonaa*** ruokaa jäi yli noin 1/3. Jäljelle jäänyt sapuska lensi suoraan roskiin. Melkoista tuhlausta, kun miettii että ruo'an valmistamiseen kuluu paljon aikaa ja rahaa. Itselläni ei kuitenkaan ole pätevää ratkaisua tähän ongelmaan. Ehkä ylijäävä ruoka voitaisiin käyttää eläimille ruuaksi tai  biopolttoaineena jossain tulevaisuuden koneissa?

*Skappari= Kantahankilökunnan jäsen, esim. kouluttaja
**Tj= Intin ajanmääre (Tänään jäljellä (aamuja))
***Pakkimuona= Peltikupista ulkona syötävä ruoka

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistin lyhyt oppimäärä

”Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista.” -Kungfutse Muisti on jokaisen opiskelijan tärkein työkalu, silti muistin itsensä harjoittaminen tuntuu jäävän monelta. Onko unohtaminen syy (haha) vai se, ettei koulussa opeteta muistitekniikoita? Vaikka kaikkea ei missään tapauksessa ole tarpeen muistaa, voisi silti olla ihan kiva, että opiskeltu asia säilyisi mielessä edes hieman pidemmälle kuin tentistä selviytymisen läpi. Kurssi ohi? Hyvä, aika unohtaa! Mielestäni kaikesta tiedosta 90% on turhaa ja 10% olennaista. Tätä samaa teoriaa pohjustaa monta tutkimusta* 90% datasta rakentaa verkon olennaiselle tiedolle, ja kun relevantti pääasia on omaksuttu verkko tipahtaa pois. Kovin helposti myös tärkein asia katoaa mielestä, jolloin käteen jää: ei mitään. Tärkeiden tiedonjyvästen nopeampi omaksuminen ja pitkäaikaisempi säilyttäminen on mahdollista oppia. Kuinka nämä kyvyt hankitaan,  aion tässä kirjoituksessani kertoa. Ensiksi t
1 kommentti
Lue lisää

Armeijavuoteni (Auk 1)

Muut tekstit: P-Kausi                          Auk II                                 Loppusota                       Ekstra: Auk I                             Johtajakausi                        Hampurilaispalaute            Organisaatiokulttuuri Aliupseerikurssin ensimmäiseltä osuudelta löytyy eniten huonoja muistoja koko palvelusajalta. A-tah, ruk-valinnat ja aukin kokeet ovat huonojen muistojen palkintojakkaroilla. Aukissa* luulin, että ruk-valinnat** tehtäisiin aliupseerikurssin kokeiden perusteella ja siksi kulutin vapaa-aikani suurimmaksi osin niihin päntäten. Tärkein tekijä kuitenkin oli apukouluttajien antamat arvosanat johtamissuorituksista, jotka omalta osaltani sujuivat melko kehnosti. Tämä johtui siitä, että en oikein osannut sulattaa intin toimintaperiaatteita. En ymmärtänyt, miksi henkilöitä jotka  huutivat ja meuhkasivat tulisi arvostaa ja totella kuuliaisesti. Vaikka aukin kokeista saamani pisteet ylittivät huomattavasti suurimman osan rukkiin pääss
Lähetä kommentti
Lue lisää

Armeija vuoteni (P-kausi)

Muut tekstit: P-Kausi                          Auk II                                 Loppusota                       Ekstra: Auk I                             Johtajakausi                        Hampurilaispalaute            Organisaatiokulttuuri Aion kirjoittaa pidemmän sarjan kertomuksia asepalveluksestani. Käytän lähteenä oikeaa päväkirjaani ja viimeinen julkaisuni (Vihreä kulttuuri) on kirjoitettu esseeksi eräälle sosiaalipsykologian kurssille. Teksti tulee sisältämään hieman intti-terminologiaa, joten avaan  vaikeaselkoiset slangisanat käyttämällä "*"-merkkejä.  Huomioksi vielä: t iedot joista kirjoitan eivät ole salatuksi luokiteltuja, vaan vain ja ainoastaan mielipiteitäni ja muistelmiani palveluksestani. Puhuttelu kuntoon: https://play.google.com/store/apps/details?id=haitech.sotilasmerkit Ennen palvelukseen astumistani käsitykseni intistä oli Hollywoodin sotaelokuvien muovaama. Hiki virtaa kun sotilaat juoksevat esterataa aseet kädessä joukk
2 kommenttia
Lue lisää