Muut tekstit:
Tärkeimmiksi ja mieleenpainuvimmiksi asioiksi palveluksen aikana nousivat kaverit, sotaharjoitukset ja johtajakoulutus. Intissä jokainen tutustuu väistämättä moniin erilaisiin ihmisiin, joista suurin osa on hyviä tyyppejä. Se että kemiat kohtaavat suhteellisen usein johtuu siitä, että kaikki ovat samassa tilanteessa. Pois ei pääse ja se harmittaa, kollektiivinen ketutus on yhdistävä tekijä.
Takuuvarma keskustelun aihe on tj:t**, ja mitä aikoo tehdä intin jälkeen. Sotaharjoituksista taas sai mukavia muistoja, painotus sanalla muistoja, sillä itse harjoitus harvemmin oli hauska. Jälkeenpäin huonot muistot tuppaavat unohtumaan ja jäljelle jäävät vain onnistumistumisen tunteet. Saatiin asema pystyyn alle tunnissa!
Kukaan ei enää muista kuinka vihainen oli pystytyksen aikana tai kuinka itse joutui tekemään "kaikki" hommat, kun muut eivät jaksaneet. Viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä johtajakoulutus, josta uskon koituneen eniten hyötyä. Sama malli mitä intissä tuli käytettyä ei välttämättä toimi siviilissä. Mutta kun käskyttämiseen lisää pyynnöt ja vaihtoehdot, soveltuu tapa lähes mihinkä tahansa joukkoon.
Seuraavaksi huonoja asioita tai tapahtumia, jotka jättäisin pois. Ainakin edeltävissä teksteissäni mainitut anti-kohokohdat voisin mielelläni korjata. Tarkemmin ajatellen on kuitenkin vain kaksi asiaa, jotka todella jäivät harmittamaan. Matematiikan peruskaavojen (logaritmifunktion integroiminen mm.) unohtaminen ja peruskunnon huonominen. Toisaalta, kerran opittujen taitojen takaisin oppiminen ei ole niin työlästä kuin uusien asioiden.
Lopuksi annan vielä omia kehitysideoitani puollustusvoimien suhteen. Palvelusajasta voisi napsauttaa helposti 10% pois, palvelusajat 150, 240 ja 300 riittäisivät helposti tarvittavien asioiden läpikäymiseen. Tällöin saattaisi jäädä rahaa reservin harjoitusten ylläpitämiseen, jotka mielestäni ovat tärkeitä puollustusvoimien valmiuden suhteen. Mitä hyötyä on lusia vuosi intissä, jos kaikki tiedot unohtuvat kolmen vuoden sisällä? Mielestäni jokaiselle palveluksensa suorittaneelle pitäisi tarjota mahdollisuus kerrata vähintään kerran vuodessa, koska onhan kertaus opintojen äiti ja puolustusvoimat toistojen isä.
Toinen tapa säästää olisi koettaa saada ruokahävikki pienemmäksi. Tuntui että aina, kun syötiin pakkimuonaa*** ruokaa jäi yli noin 1/3. Jäljelle jäänyt sapuska lensi suoraan roskiin. Melkoista tuhlausta, kun miettii että ruo'an valmistamiseen kuluu paljon aikaa ja rahaa. Itselläni ei kuitenkaan ole pätevää ratkaisua tähän ongelmaan. Ehkä ylijäävä ruoka voitaisiin käyttää eläimille ruuaksi tai biopolttoaineena jossain tulevaisuuden koneissa?
*Skappari= Kantahankilökunnan jäsen, esim. kouluttaja
**Tj= Intin ajanmääre (Tänään jäljellä (aamuja))
***Pakkimuona= Peltikupista ulkona syötävä ruoka
**Tj= Intin ajanmääre (Tänään jäljellä (aamuja))
***Pakkimuona= Peltikupista ulkona syötävä ruoka
Kommentit