Armeijavuoteni (Auk 2)

Muut tekstit:

P-Kausi Auk II Loppusota Ekstra:

Auk I Johtajakausi Hampurilaispalaute Organisaatiokulttuuri

Ryhmätaitokilpailu, asenteen vaihtuminen ja silmätulehdus olivat AUK II:n muistoja vallitsevat teemat. Aliupseerikurssin toinen vaihe alkoi Bravo-harjoituksella*, jonka puolessa välissä rukkiin ja erikois-aukkeihin valitut lähtivät omille teilleen. Samalla parhaiten menestyneet (kokeiden perusteella) ylennettiin oppilaskorpraaleiksi. Ylennys oli mielestäni laskelmoitu lohdutuspalkinto, mutta kyllä se silti lämmitti mieltä.

Varsinkin harjoituksessa, jossa 80% toiminta-ajasta satoi kaatamalla vettä, kohotti ylennys mielialaa huomattavasti. Kyseiseisen harjoituksen aikana aloin myös vähitellen ymmärtämään, ettei maailma kaatuisi aliupseeriksi päätymisen takia. Bravo-harjoitus oli käännekohta palveluksessani. Positiiviseen ajatteluun vaikutti vahvasti aliupseerikurssin hyvä henki ja jälleen kerran - tupakaverit.

Samoihin aikoihin kun osa porukasta lähti harjoituksesta onnistuin saamaan risusta silmääni. En tietenkään tajunnut tarkalleen, mitä vasemmalle silmälleni oli käynyt. Tunsin vain pientä ärsytystä ja kipua, enkä vaivannut sillä mieltäni sen enempää. Kukaan kaveri ei myöskään huomauttanut ulkonäöstäni. Tosin, eipä ketään kiinnosta metsässä miltä kukin näyttää, merkitystä on vain kahdella asialla: milloin syödään ja milloin nukutaan. Kun harjoitus päättyi totesin, että vasen silmäni oli aika punainen. Ajattelin, että kyseessä olisi vain normaali silmätulehdus. "Tulehduksen" jatkuttua 3 viikkoa ei enään tehnyt mieli vitsailla siitä että silmä oli punainen, koska en päässyt rukkiin.

Menin käymään varuskuntasairaalassa kertomassa, mitä oli tapahtunut. Diagnoosi esitti, että silmään osunut risu oli tehnyt pienen haavan sarveiskalvolle ja tätä myötä silmätulehduksesta oli tullut normaalia vakavampi. Tästä alkoi jatkuva veksissä ja siviililääkäreillä ravaaminen, jota kesti noin pari viikkoa, kunnes silmä parani. Sen jälkeen oli toisen silmän vuoro. Kun vaihteeksi oikea silmäni muuttui punaiseksi, oli silmätippojen laitosta aamuin ja illoin tullut jo rutiinia. Sain hoidettua punotuksen pois, ennen kuin mosat** saapuivat.

Auk 2 huipentui ennen alokkaiden saapumista, kun meitä testattiin rtk:ssa; 27 tuntia suunnistusta ja tehtäviä. Vaikka kisa oli rankka jäi siitä kuitenkin hyvät muistot mieleen. Voin sanoa että selvisin nukkumatta 30km marssin -20c pakkasessa täysvarustus ja reppu selässä. Viestimiehen meininkiin verrattuna rtk oli mukavaa vaihtelua. Fyysisesti koettelevia tehtäviä kun ei koulutushaarassani juurikaan ollut.