Muut tekstit:
Johtajakausi oli mielestäni parasta aikaa palveluksesta. Vaikka johtajana fyysinen rasitus olikin vähistä, yleinen haastavuus pysyi tasapainossa, henkisen paineen ansiosta. Tai ainakin alkuvaiheessa asiat olivat näin. Kun kaikkeen tottui, juuri mikään tehtävä ei enään tuntunut hankalalta. Tästä päästiinkin eriskummalliseen tilaan, jollaiseen en olisi voinut kuvitella itseni joutuvan. Hommat alkoivat tuntumaan jopa niin helpoilta ja mukavilta, ettei edessä häämöttävä kotiutuminenkaan vaikuttanut enää niin maagiselta kuin joskus ennen. Ajattelin laitostuneeni tai muuttuneeni hulluksi. Mutta palatkaamme johtajakauden sekavaan alkuun. Voinen kertoa, mikä siitä teki ikimuistoisen.
Vaikka harjoitusten pitäminen, koulutustapahtumien suunnittelu, ampumaratapäivät ja yleiset järjestelyt tuntuivat suunnattoman suurilta haasteilta korvasivat kuitenkin oppimisen ja työntekemisen ilo vaivan. Mitä enemmän oli koulutuksia pitänyt ja päässyt esiintymään opetettavien edessä, sitä vähemmän joutui asioita valmistelemaan. Stressi ja paineet alenivat suurissa sykäyksissä.
Vähitellen pääsi kiinni tietynlaiseen tapaan toimia, jossa ei jäänyt sanattomaksi missään tilanteessa, vaikkei oma tietämys olisikaan oikealla tasolla. Kaiken pystyi kuittaamaan sanomalla: "Selvitän asian." (Vitsi). Oman epävarmuuden tai tieto&taidon puutteen pystyi muuttamaan voimavataksi, kun oppi löytämään oman roolinsa johtajana. Ainakin omalta osaltani, sisäisen johtajani löytäminen tarkoitti tätä.
Esimerkiksi, jos piti opettaa viestilaiatteista jotain, eikä ymmärtänyt vaikkapa reititttimen toimintaperiaatetta, oli mahdollista kysyä koulutettavilta osasiko kukaan heistä kertoa tarkemmin ja niin edespäin... Alaisista löytyi aina joku joka osasi asian ja oli valmis ohjaamaan. Ei kukaan naureskellut, jos alikersantti ei ollutkaan omnipotentti viestikeisari.
Uskon, että varusmiehet ovat tottelevaisempia ja lojaaleimpia alaisia kuin missään muussa instituutiossa työskentelevät ihmiset. Siispä puollustusvoimat tarjoaa hedelmällisen ympäristön kehittyä johtajana ja ihmisenä. Virheitä ei tarvitse pelätä, alaiset ymmärtävät ne, eikä "firmakaan" kaadu.
Kommentit