Älä opiskele, ole onnellinen (osa 3)

Summaus edeltävistä teksteistä: älä anna rahan toimia motiivina opiskelussa, vaan tee työtä sen eteen missä haluat olla parempi. Vaikka kiinnostuksesi kohde olisi poikkeava ystäviesi tai muiden läheistesi mieltymyksistä, älä anna sen häiritä. Loppujen lopuksi ihminen on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään, joten miksi välittää siitä mitä muut sanovat tai ajattelevat (maailma loppuu kanssasi)

                          

En kuitenkaan kehota katkaisemaan suhteita ystäviisi vain siksi että he ovat erimieltä kanssasi. Kehotan siihen että jos ympärilläsi olevat ihmiset eivät ymmärrä sinua, on etsittävä joukko joka ymmärtää. Sosiaaliset paineet voivat saada kenet vaan opiskelemaan tai tekemään töitä asian eteen joka ei oikeasti kiinnosta ollenkaan. Huomaa rinnastus työhön. Tilanne on työläs koska aihe ei kiinnosta, mutta miksi silti niin moni jää alalle josta ei pidä?

                          

Olen käynyt monien työläisten, opiskelijoiden ja jopa armeijan henkilökunnan kanssa keskusteluja työn tekemisestä ja todella moni keskuteluista ajautui samaan asiaan. Työtä tekevä henkilö on sitä mieltä, että jostain saisi parempaa palkkaa tai/ja työedut olisivat paremmat muualla. Vastaavasti opiskelijoilla avainsana tuntuu olevan "tämä on väliaikaista, koetan vain katsoa mikä kiinostaa ja sitten hakea uudestaan". Muutoksia ei kuitenkaan tapahdu. Syynä on muuttuvan tilanteen pelko, vaikka muutos olisikin tie parempaan.

                          

Jos kuitenkin onnistuu voittamaan itsensä ja vaihtaa alaa, niin parhaassa tapauksessa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja opiskelminen tai työn tekeminen muuttuu mielekkääksi. Elämä hymyilee ja aurinko paistaa. Tässä piileekin melkoinen dilemma: kun onnellisuuteen tottuu, se muuttuu arkipäiväksi. Tarvitaan uusi muutos.

Uskon kuitenkin, että kun on löytänyt oman päätavoitteensa, ei sen jälkeen muutosten tarvitse olla niin massiivisia. Opiskelumenetelmien tai päivärytmin vaihtaminen voi olla tarpeeksi.