Toista kertaa Helsingin "Midnigt Run"-tapahtumassa. Ensimmäinen 10km lenkki tänä vuonna. Siihen nähden suksi luisti todella hyvin, vaikka ei tapahtuman tarkoitus ole kilpaa juostakaan. Midnight Run on ennemmin hauska urheilutapahtuma, jossa kicksit saadaan hyvästä meiningistä eikä muiden voittamisesta.
 |
| Pääsin mnr:n mainoslehden kanteen! |
Viime vuoden kisassa olin vanhempien seurana, nyt kokoonpanoon liittyi sisko ja hyvä ystäväni. Kaikilla meni hyvin, eikä nyrjähdyksiä tapahtunut. Esiintyjät, pimeä ilta, viileä keli ja hyvät kannustajat olivat mielestämme parasta juoksussa.
 |
| Alkulämmittelynä freezejä |
 |
Oma strategiani oli peesaus. Juoksemalla jonkun takana, ei tarvinnut itse miettiä ohituksia, edessäjuoksia toimi puskurina tuulelle ja rytmin pystyi ottamaan katsomalla välillä alaviistoon. 1-7km juoksin erään sinipaitaisen miehen kantapäissä, jos ukko olisi katsonut taakseen, olisi hän varmasti ihmetellyt. Onneksi juoksu ja sykemittarin/kellon vilkuileminen vei hänen kaiken keskittymisensä.
6km kohdalla sinipaitainen sankari kääri hihansa ja alkoi hyytymään vähitellen. Samoihin aikoihin saavuimme juomapisteelle. Nappasin käsiini mukin vettä ja toisen urheilujuomaa, myöhemmin molemmat mukit osoittautuivat urheilujuomaksi. Havainto tapahtuii liian myöhään. Hörppäsin urheilujuoman ja kumosin vesimukin kasvoilleni, havahtuen samalla polttavaan kipuun silmissä. Suolainen neste kirveli silmiä, ja tunsin itseni tolloksi. Samalla kadotin sinipaitaisen miehen.
Unohdin hetkeksi väsymyksen ja juoksin hetken hieman kovempaa. Etsin seuraavan peesattavan ja seilasin hänen perässään 9km merkille asti. Kappale vaihtui sopivasti trap remiksiin adelen skyfallista. Oli aika ohittella. Juoksin kovaa, mutta maali tuli vastaan hieman liian nopeasti. Loppukirin olisi voinut aloittaa jo 8km kohdalla, ehkä ensikerralla sitten!
Kommentit