Nyt 9.15, 21.4.2016 minulla on juuri sopiva hetki kirjoittaa aiheesta:
”Mikä on elämän tarkoitus”. Olen viimeisen kuukauden aikana pohtinut aihetta
satunnaisen järjestelmällisesti. Luulen saavuttaneeni jonkinlaisen
lopputuloksen.
De facto, voidaan sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itsessään. Tämä
väite pitää paikkansa, mutta ei tyydytä vastauksena. On pureuduttava
syvemmälle. ”Elämä on elämän tarkoitus”, pakottaa pohdiskelijan määrittelemään
itsellensä, mitä on elämä.
Vastaus on subjektiivinen, se ei löydy ulkopuolelta, se on jo valmiiksi
hänessä joka kysyy – myös Matti Nykäsessä. Pyrkimykseni tämän kirjoituksen
kannalta ei kuitenkaan ole luoda luuppeja ja tautologioita kysymykselle, vaan
osoittaa universaaleja sapluunoita, joista elämä (yleensä) muotoutuu.
Prisma, jonka läpi valonsäteet kulkevat on kolmikulmainen. On olemassa siis
kolme ulottuvuutta, joiden avulla tarkoituksemme määräytyvät. Biologinen, memeettinen
ja mystinen tavoite. Kautta aikojen kaikki nämä kolme aspektia ovat olleet
läsnä, mutta kulttuurisen (antropologisen) historian aikana eri painotukset
ovat vaihdelleet.
Esihistoriassa luolamiehen –ja naisen tuli, a
priori, replikoitua ja palvoa luonnonjumalia. Nykypäivänä biologinen
lisääntymistarve ja suuremman voiman etsiminen on vähäisempää. Memeettinen
kilpailu on 2000-luvun teema. Parhaimmat ideat, innovaatiot, keksinnöt,
heijastavat asemamme sosioekonomisessa hierarkiakaaviossa: ne määrittävät oman
tarkoituksemme.
Usko tieteeseen on korvannut yliluonnollisen. Elintaso
on turvannut lisääntymisen. Jäljelle jää vaade toteuttaa joko oman itsemme tai
jonkun muun ajatustuotannon konkretisointia. Selvemmin sanottuna, ja tämän
lyhyen kirjoituksen teesinä väitän, että suurin tarkoituksemme tällä hetkellä
on kehittää ajatuksia – ”Työskentele Microsoftille tai luo se itse.”
Kommentit