Eihän tätä voi muulla kuin
huumorilla ottaa vastaan. Niin paljon on tullut aikaa ja resursseja hukattua,
että jos tilannetta tarkastelee hymyilemättä alkaa väistämättä oksettaa.
Puhumattakaan siitä kuinka monelle olen Aalto-vaihtoa hehkuttanut. Nyt sitten
pitäisi sammuttaa hehku ja maksaa sähkölasku; on aika kertoa, että kyseinen
tulevaisuudenkuva on romahtanut kasaan.
Hervanta hakee omansa takaisin.
Kertauksen vuoksi selostan vielä
mistä kaikki alkoi ja mihin se sitten päättyi (vai päättyikö?*) Päätin viime
lukuvuoden aikana tehdä peliliikkeen ja vaihtaa Aaltoon opiskelemaan
meritekniikkaa. Kesken kandi-prosessin mielenkiintoni tietotekniikkaa kohtaan
kasvoi (johtuen, että tutkielmani käsitteli erästä mobiilisoftaa). Uusi ajatus
heräsi. Päätin rakentaa varasuunnitelman, että jos jostain syystä en tulisi
valituksi maisterivaiheeseen voisin siirtyä Aaltoon lukemaan tietotekniikkaa.
Siispä hain yhteishaun kautta paikkaa.
Koe sujui hyvin ja ylitin
pisterajan (22p; 17p). Mutta hip hei, myös maisterihakuni meni läpi! Tosin yhdellä
ehdolla: minun olisi toimitettava kanditodistus Aaltoon 31.7 mennessä. Kilpajuoksu
aikaa vastaan alkoi, mutta kompastuin matkalla, enkä tehnyt ”Lasse Virén-comebäkkiä”...
Onneksi olin kuitenkin hakenut
tietotekniikan koulutusohjelmaan! Jatkoni Aallossa olisi siis turvattu.
No ei sentään.
Ehdollinen maisteripaikka oli
tukkinut hakuni tietotekniikkaan. ”Olet vastaanottanut toisen opiskelupaikan,
hakusi on peruttu.”, ilmoitti opintopolku-portaali. Maisterivalintani eväsi
mahdollisuuteni vaihtaa tietotekniikan puolelle. Kiva homma, tämän siitä saa kun pelaa varman
päälle!
En luovuttanut, vaan aloin soittelemaan
ympäriinsä. Kyselin, josko maisteripaikkani voisi perua ja mitä tilanteessani
olisi tehtävissä. Aallon hakijapalvelut eivät osanneet auttaa, eikä osannut
opetushallituskaan. Joka puolelta sateli epäymmärrystä ja kommentteja, kuten:
”Katsotaan, tälläista tilannetta ei ole ollut ennen.”, ”Asia selvinnee kun
varapaikkoja sijoitellaan.”, ”Et voi vastaanottaa kuin yhden paikan” jne.
Joudun suurella
todennäköisyydellä palaamaan TTY:lle. Tämä jos mikä aiheuttaa
frustraatiota. Vaivaa on tullut nähtyä suhteellisen paljon, mutta siltikään
panokseni ei ole riittänyt. Järjestelmä: 1, Juho: 0.
*Yritän vielä viimeistä
oljenkortta ensi maanantaina ja käyn juttelemassa dekaanille. Taistelu ei ole
vielä täysin ohi. Inhimillisessä kontaktissa voin saada aikaan sympatiaa, joka
kylmässä koneistossa hukkuu useiden välikäsien email-purgatorioon. Huomioiden,
että olen jo muuttanut AYY:n asuntoon Leppävaaraan ja henkisesti
identifioitunut Aallon opiskelijaksi, olisi todella kurjaa jos tilanteeni
raukeaisi epäedullisesti. Tuntuisi miltein samalta kuin joku nykäisisi haavan
auki, jossa tikit ovat jo lähes sulattaneet ihon yhteen.
Kommentit